Maksuhäiriömerkinnän jälkeistä elämää

Täällä taas!

Viikonlopun vietin Ruisrockissa. Ei olisi ollut varaa. Liput ostin aikoinaan pikavipillä. Fuck it. Olisi harmittanut loppuelämän jos olisin missannut reissun.

Matkaan lähdin tilillä 130 euroa, hyvin tietoisena siitä että tuolla samalla rahalla pitäisi pärjätä vielä rokin jälkeinen viikko. Päiväbudjetiksi 20 euroa. Noh, eihän siitä tullut mitään. Matkat tehtiin ystävän autolla joten matkoissa säästin. Yövyimme kaverin luona joten leirintä 0e. Alkosta halvimmat juomat. Halvimmat safkat. Mutta silti. Puolet reissusta elin ystäväni rahoilla ja sunnuntaina oli sekä rahapussi että tili tyhjä. Huoh. Soittoa äidille. Äiti pliis pliis maksan heti palkasta takaisin, aikuinen lapsesi on rahaton. Ja sata eutoa tilille. Äitihän oli sitä mieltä että no kyllä lomalla pitää saada vähän törsätäkin. Maksat sitten palkasta takaisin. Äiti ei ole tietoinen maksuhäiriömerkinnästä eikä veloista. Hävettää niin paljon että tuskin ikinä pystyn kertomaankaan.

Tällä hetkellä tilillä on 35e ja rahapussissa ehkä viisi. Yhteensä siis neljäkymppiä. Perjantaina tulee palkka. Tänäänhän on jo tiistai. Ei siis hätäpäivää.

Palkkapäivä se taasen pelottaa ja hurjasti. Siitä pitää maksaa vuokra ja erääntyneet laskut. En edes tiedä paljonko heinäkuulle on maksuja.. Tänäaamuna postiluukusta tuli taas uusia. Ja taas pitää soitella ja sopia eräpäiviä ja maksusopimuksia. En millään jaksaisi tätä nitkuttelua. En millään. Ihan kuin mulla olisi ollut joku aivohalvaus. Kuinka vitusti olenkaan rahaa tuhlannut? Kuinka paljon maksanut pikavippejä ym. yhteensä, korkoineen, kuluineen? Se määrä on ihan uskomaton. Kyse ei ole kymppitonneista, mutta tuhansista varmasti. Ja kaikki vain oman idiotismin tähden.

Ai niin! Kun tulin Ruissista odotti kodin lattialla kirje. Asiakastieto OY:stä päivää. Tallennettu seuraava tieto.

"Kertaluottoon liittyvä maksuhäiriö, pienlaina 07/2011.
Tietolähde: Svea Perintä OY"

Ilmeisesti maksuhäiriömerkintäni on todellakin tullut perus pikavipistä, sellaisesta, jolla on ollut oikeus ilmoittaa maksuhäiriöstä suoraan asiakastietorekisteriin ilman erillistä "varoitusta" tai velkomista. Koska yleensähän noissa on ihan pirun pitkät ajat ennen kuin häiriöstä ilmoitetaa. No, ei tässä tapauksessa. Olen ymmälläni koska mielestä olen ollut Svean kanssa hyvissä väleissä, eh, siis aktiivisesti soittanut sinne joka ikisestä laskusta ilman ongelmia. Pitää selvittää tuo asia vielä. Asiakastieto OY:n rekisterin kirje kun ei paljoa kerro. TOSIN, omien tietojen lataaminenhan MAKSAA, pitää tehdä joku kirjallinen hakemus tai mennä Asiakastiedon paikkaan ihan livenä ruinaamaan tietoja. Tai sitten soitan vaan suoraan tuonne Svealle. Kysyn että mikä meni pieleen. Huoh.

Kirjeessä oli muuten ihan kivaa tietoa mukana. Kirje mm. kertoi että "Maksuhäiriömerkintä on selkeä viite kasaantuneista taloudellisista ongelmista (no shit..?), joista selviäminen voi usein olla hankalaa", ja kehotti hakemaan apua. Itsellänihän se aika sossuun on jo varattu. Yllättävää kyllä en koe sossua edes kovin pahana. Toisille kun se on se isoin kolaus omalle egolle että joutuu pyytämään sosiaalitoimistosta apua. Mulle käy ihan mikä vaan. Kunhan saan eteeni jonkun ihmisen joka kuuntelee ja selvittää ja auttaa. Kirjeessä oli vielä mukana pari muutakin paikkaa mistä apua voi pyytää:

Kuluttajaviraston talous- ja velkaneuvota on lakisääteinen ja maksuton neuvontaa järjestävä palvelu.
http://www.kuluttajavirasto.fi.
Takuu-säätiö (tämä kuulosti hyvältä), on sosiaalialan järjestö, joka "edistää taloudellisessa kriisitilanteessa olevien henkilöiden itsenäistä selviytymistä". En tiedä onko itselläni kyseessä nyt ihan kriisitilanne, mutta Takuu-säätiö tarjoaa mm. puhelinpalvelua, takauksia pankkilainoihin, ym, ihan oikeaa konkreettista apua. Velkalinjaan voi soittaa numeroon 0800 9 8009 arkisin klo 10-14, ja siis tuo on kai vähän niinkuin yleinen auttava puhelin. Jos velat siis ahistaa niin soittoa tonne! Kysymyksen voi myös lähettää osoitteeseen www.velkalinja.fi. Ja itse Takuu-säätiön osoite on www.takuu-saatio.fi.

Jos jollakin on samankaltainen tilanne kuin minulle, niin noihin yhteyttä! Ja mieluummin heti kuin liian myöhään.

Itse aion olla ainakin tuonne Takuu-säätiöön yhteydessä. Heti kun saan taas energiaa. Jo pelkästään laskujen avaaminen tällä hetkellä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Energia alkaa olla totaalisen poissa tämän asian kanssa. Haluaisin vaan unohtaa kaiken. Pitää siirtää kaikki eräpäivät mitä mahdollista, pitää käydä Asiakastiedon rekisterin rakennuksessa hakemassa lisätietoa tuosta maksuhäiriömerkinnästä, pitää olla yhteydessä Takuu-säätiöön ja kysyä mitä mahdollisuuksia mulla on jotta uutta maksuhäiriömerkintää ei tule, ja mitä teen siinä tapauksessa kun ei vaan ole enää rahaa, ja viimeisenä, tänä perjantaina pitää hoitaa kaikki ne laskut jotka vaan pystyn maksamaan. Palkkapäivä oli ennen kiva päivä. Nyt se on se päivä kun tilillä on hetkisen ajan kiitettävä määrä rahaa. Ja noin puolen tunnin päästä se päivä on muuttunut siksi, kun realiteetit iskee salaman lailla ja tajuaa että seuraava kuukausi pitää taas pärjätä ihan naurettavan pienellä määrällä valuuttaa. Koska on elänyt sen kuukauden itsellensä ennakkoon joskus aikoinaan, pikavipeillä ja nettikauppojen shoppailuilla.

Koskakohan tämä loppuu ja pääsee taas elämään niinkuin normaali, raha-asiansa hyvin hoitava, velaton ihminen? Realistinen kauhukuvani on että tasoissa elämän kanssa ollaan vasta vuosien päästä.

POLTTAKAA PIKAVIPPIYHTIÖT

Nonni.

Nyt se sitten napsahtahti. Se mistä kaikki puhuu. Mitä taas tänä vuonna tuli ennätysmäärä. Mikä "saattaa hankaloittaa huomattavasti elämääsi". Mikä tenee Sinusta toisen luokan kansalaisen.

Maksuhäiriömerkintä.

Vittu.

Meitsi on kakskytviis, korkeakoulussa opiskeleva, hyvässä työssä oleva normaali pääkaupungilla elävä nainen. Ja mietin vaan, että MITEN VITUSSA TÄSSÄ KÄVI NÄIN? Missä vaiheessa järki on lopullisesti lähtenyt päästäni, siirtynyt tekstiviestillä haettavaan lainaan, ylimääräiseen ryyppyrahaan, helppoon vippiin, kulissin ylläpitämiseen. Olen tehnyt useasti kahtakin duunia kerrallaan, ei mulla olisi luullut kovin huonosti menevän, olen opiskelija joo, mutta vuokrat on maksettu tuilla ja duunista jäänyt raha on jäänyt hienosti käteen.

Sitten tuli pikavippi. Ai kappas, sen saa tekstarilla kätevästi! Ai että, no maksan sitten palkasta pois! No mutta tämähän on ihan kuin ottaisi vaan vähän ennakkoa itselleen! No mutta hupsista korot olivatkin melkoiset. No ei minä ota tämän toisen millä maksan pois tuon edellisen. Ai tässä kuussa tulikin huomattavasti pienempi palkka no perkeles. Ai mutta nythän koko palkka menikin pikavippeihin. Jaa noita korkoja olikin noin paljon.. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Uskon siis että olen hyvin perinteinen tapaus. Helppoa rahaa tekstiviestillä ja kierre on valmis. Kierrettä ei auta yhtään se että koen olevani oikeutettu kaikkiin muihinkin nautintoihin kuin kuka tahansa muu työssäkäyvä ihminen. En tietenkään ota huomioon sitä että saan noin puolet vähemmän palkkaa koska työ on osa-aikaista opiskelun ohella. En tietenkään suostu elämään nälkäkuurilla koska vaadin laatua ja puhdasta, hyvää ruokaa, sekä tietyin väliajoin käydä ulkona syömässä. En tietenkään halunnut käyttää samova kesävaatteita kuin viime kesänä koska tunnen suorastaan pakottavaa tarvetta pysyä trendien aallonharjalla ja näyttää luovasti itseltäni. En TIETENKÄÄN lataa musiikkia tahi elokuvia netistä, koska rakastan käydä elokuvateattereissa, ja musiikki nyt kuulostaa vaan tuhat kertaa paremmalta levyltä soitettuna, mielellään vinyyliltä, ja nehän perkeleet jo maksavatkin. En todellakaan suostu jäämään kotiin viikonlopuksi kun muut ystävät rientävät baariin/bileisiin/avajaisiin/yksille/kaksille/kolmille/leffaan/safkaan/minne vittu nyt ikinä, enkä taatusti jätä sitä yhtä juomaa juomatta kun jengi dokaa vauhdilla vieressä ja niillä on ihan hemmetin kivaa, vaan siksi että "ei mulla ole rahaa". En ikinä.
No. Olisi varmaan kannattanut.

Viime aikoina tosin mukavuudenhaluinen elämä on ollut koetuksella kun olen yrittänyt pyristellä pinnalle omin avuin. Ymmärsin, ettei se riitä, joten hankin apua. Siinä vaiheessa kun tajuaa, että on pohjaa myöten kusessa, sellaisessa helvetissä jonka on ihan itselleen omalla toiminnallaan rakentanut, on olo aika nöyrä. Ja siinä vaiheessa kun laskuja tulee ovista ja ikkunoista eikä enää edes muista, minkä laskun on jo maksanut, vaikka kuinka yrittää pitää ne omissa niille tehdyissä kirjekuorissaan, että "maksetut", "maksamattomat" ja "siirretyt tai siirtoa odottavat", todella tajuaa, että tarvitsee apua. Soittoa sossuun ja aikaa velkaneuvojalle. Jonoa kolme kuukautta, aika syyskuulle. Just. Kiitti vitusti. Tämähän mua auttaa kun olen luultavasti ulosotossa siinä vaiheessa.

Olen YRITTÄNYT selkeyttää tätä tilannetta. Soitan joka ikisestä laskusta ja teen siitä maksusopimuksen. Siirrän eräpäivää. Pilkon helvetillisiin korkoihin kasvaneen pikavipin pienimpiin mahdollisiin maksuosioihin. Laitoin puhelimeeni palvelunumero-eston jotta en enää yksinkertaisesti saa otettua tuota saatanallista pikkulainaa. Ja silti. Tulee heikko hetki näin yöllä. Kun palkkaan on kaksi viikkoa ja tilillä 100 euroa. Risicum, vanha ystävä. Siihen ei tarvitse tekstiviestiä. Ihan vaan pikku laina. Kuukauden päästähän tuo pitää maksaa. Ei tarvi nitkutella ainoaa pientä kesälomaviikkoa. Ja naps. "Valitettavasti emme voi myöntä sinulle hakemaasi lainaa. Hylkäämisen perusteena on Suomen Asiakastietorekisteriin kirjattu maksuhäiriömerkintä"

Mitä vittua? Mistä se tuli? Mikä sen teki? Mitä olen missannut? Minulle ei ole tullut mitään ilmoitusta. Minulle ei ole tullut perintäkirjettä mitä en olisi selvittänyt. Minulle ei ole tullut ulosottoa.

Nyt pelottaa ja paljon. Jos merkintä on napsahtanut ihan vasta nyt, ja kohta tipahtaa kirje postiluukusta joka kertoo tuhansien eurojen arvoisesta perinnästä.

Tuli olo että tipahdin kelkasta. Että tässä se nyt oli. Että tästä en vaan selviä. Ja sinne sossuunkin on vasta syyskuussa aika. Ei helvetti. Totaaliherätys. Iso pommi. Nyt asioiden ON muututtava.

Tämä blogi on siis minulle ja teille, jotka taistelette saman asian kanssa. Ylimielinen "kaikkimulleheti"-asenteeni ja tämänhetkinen maailmanloppumeininki ehkä vituttaa, mutta niin se vituttaa minuakin. Jonkin on muututtava mutta en edes tiedä minkä ja miten. Raha ei vaan pysy käsissäni. Se ei ole koskaan pysynyt. En ole koskaan voiton puolella. Elän aina päivä kerrallaan. Nyt kun "päivä kerrallaan" -juna viilettää vauhdilla ohi, on pakko tehdä jotain. Ylipäätään. Elämällään. Tämä meininki alkaa olemaan niin retuperällään vaikka kaikki, kaikki on oikeasti ihan hyvin.

Jatkoa seuraa siis velkakierteisen elämästä ja yleistä avautumista vähän kaikesta. On pakko vaan saada päätä puhtaaksi. Tuulettaa hieman. Ja kerrankin sanoa asiat suoraan ja myöntää totuus.

Minä olen kusessa.