POLTTAKAA PIKAVIPPIYHTIÖT

Nonni.

Nyt se sitten napsahtahti. Se mistä kaikki puhuu. Mitä taas tänä vuonna tuli ennätysmäärä. Mikä "saattaa hankaloittaa huomattavasti elämääsi". Mikä tenee Sinusta toisen luokan kansalaisen.

Maksuhäiriömerkintä.

Vittu.

Meitsi on kakskytviis, korkeakoulussa opiskeleva, hyvässä työssä oleva normaali pääkaupungilla elävä nainen. Ja mietin vaan, että MITEN VITUSSA TÄSSÄ KÄVI NÄIN? Missä vaiheessa järki on lopullisesti lähtenyt päästäni, siirtynyt tekstiviestillä haettavaan lainaan, ylimääräiseen ryyppyrahaan, helppoon vippiin, kulissin ylläpitämiseen. Olen tehnyt useasti kahtakin duunia kerrallaan, ei mulla olisi luullut kovin huonosti menevän, olen opiskelija joo, mutta vuokrat on maksettu tuilla ja duunista jäänyt raha on jäänyt hienosti käteen.

Sitten tuli pikavippi. Ai kappas, sen saa tekstarilla kätevästi! Ai että, no maksan sitten palkasta pois! No mutta tämähän on ihan kuin ottaisi vaan vähän ennakkoa itselleen! No mutta hupsista korot olivatkin melkoiset. No ei minä ota tämän toisen millä maksan pois tuon edellisen. Ai tässä kuussa tulikin huomattavasti pienempi palkka no perkeles. Ai mutta nythän koko palkka menikin pikavippeihin. Jaa noita korkoja olikin noin paljon.. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Uskon siis että olen hyvin perinteinen tapaus. Helppoa rahaa tekstiviestillä ja kierre on valmis. Kierrettä ei auta yhtään se että koen olevani oikeutettu kaikkiin muihinkin nautintoihin kuin kuka tahansa muu työssäkäyvä ihminen. En tietenkään ota huomioon sitä että saan noin puolet vähemmän palkkaa koska työ on osa-aikaista opiskelun ohella. En tietenkään suostu elämään nälkäkuurilla koska vaadin laatua ja puhdasta, hyvää ruokaa, sekä tietyin väliajoin käydä ulkona syömässä. En tietenkään halunnut käyttää samova kesävaatteita kuin viime kesänä koska tunnen suorastaan pakottavaa tarvetta pysyä trendien aallonharjalla ja näyttää luovasti itseltäni. En TIETENKÄÄN lataa musiikkia tahi elokuvia netistä, koska rakastan käydä elokuvateattereissa, ja musiikki nyt kuulostaa vaan tuhat kertaa paremmalta levyltä soitettuna, mielellään vinyyliltä, ja nehän perkeleet jo maksavatkin. En todellakaan suostu jäämään kotiin viikonlopuksi kun muut ystävät rientävät baariin/bileisiin/avajaisiin/yksille/kaksille/kolmille/leffaan/safkaan/minne vittu nyt ikinä, enkä taatusti jätä sitä yhtä juomaa juomatta kun jengi dokaa vauhdilla vieressä ja niillä on ihan hemmetin kivaa, vaan siksi että "ei mulla ole rahaa". En ikinä.
No. Olisi varmaan kannattanut.

Viime aikoina tosin mukavuudenhaluinen elämä on ollut koetuksella kun olen yrittänyt pyristellä pinnalle omin avuin. Ymmärsin, ettei se riitä, joten hankin apua. Siinä vaiheessa kun tajuaa, että on pohjaa myöten kusessa, sellaisessa helvetissä jonka on ihan itselleen omalla toiminnallaan rakentanut, on olo aika nöyrä. Ja siinä vaiheessa kun laskuja tulee ovista ja ikkunoista eikä enää edes muista, minkä laskun on jo maksanut, vaikka kuinka yrittää pitää ne omissa niille tehdyissä kirjekuorissaan, että "maksetut", "maksamattomat" ja "siirretyt tai siirtoa odottavat", todella tajuaa, että tarvitsee apua. Soittoa sossuun ja aikaa velkaneuvojalle. Jonoa kolme kuukautta, aika syyskuulle. Just. Kiitti vitusti. Tämähän mua auttaa kun olen luultavasti ulosotossa siinä vaiheessa.

Olen YRITTÄNYT selkeyttää tätä tilannetta. Soitan joka ikisestä laskusta ja teen siitä maksusopimuksen. Siirrän eräpäivää. Pilkon helvetillisiin korkoihin kasvaneen pikavipin pienimpiin mahdollisiin maksuosioihin. Laitoin puhelimeeni palvelunumero-eston jotta en enää yksinkertaisesti saa otettua tuota saatanallista pikkulainaa. Ja silti. Tulee heikko hetki näin yöllä. Kun palkkaan on kaksi viikkoa ja tilillä 100 euroa. Risicum, vanha ystävä. Siihen ei tarvitse tekstiviestiä. Ihan vaan pikku laina. Kuukauden päästähän tuo pitää maksaa. Ei tarvi nitkutella ainoaa pientä kesälomaviikkoa. Ja naps. "Valitettavasti emme voi myöntä sinulle hakemaasi lainaa. Hylkäämisen perusteena on Suomen Asiakastietorekisteriin kirjattu maksuhäiriömerkintä"

Mitä vittua? Mistä se tuli? Mikä sen teki? Mitä olen missannut? Minulle ei ole tullut mitään ilmoitusta. Minulle ei ole tullut perintäkirjettä mitä en olisi selvittänyt. Minulle ei ole tullut ulosottoa.

Nyt pelottaa ja paljon. Jos merkintä on napsahtanut ihan vasta nyt, ja kohta tipahtaa kirje postiluukusta joka kertoo tuhansien eurojen arvoisesta perinnästä.

Tuli olo että tipahdin kelkasta. Että tässä se nyt oli. Että tästä en vaan selviä. Ja sinne sossuunkin on vasta syyskuussa aika. Ei helvetti. Totaaliherätys. Iso pommi. Nyt asioiden ON muututtava.

Tämä blogi on siis minulle ja teille, jotka taistelette saman asian kanssa. Ylimielinen "kaikkimulleheti"-asenteeni ja tämänhetkinen maailmanloppumeininki ehkä vituttaa, mutta niin se vituttaa minuakin. Jonkin on muututtava mutta en edes tiedä minkä ja miten. Raha ei vaan pysy käsissäni. Se ei ole koskaan pysynyt. En ole koskaan voiton puolella. Elän aina päivä kerrallaan. Nyt kun "päivä kerrallaan" -juna viilettää vauhdilla ohi, on pakko tehdä jotain. Ylipäätään. Elämällään. Tämä meininki alkaa olemaan niin retuperällään vaikka kaikki, kaikki on oikeasti ihan hyvin.

Jatkoa seuraa siis velkakierteisen elämästä ja yleistä avautumista vähän kaikesta. On pakko vaan saada päätä puhtaaksi. Tuulettaa hieman. Ja kerrankin sanoa asiat suoraan ja myöntää totuus.

Minä olen kusessa.